Vauva oli tulossa ja päätin neuloa hänelle jämälangoista värikkään peiton lämmikkeeksi rattaisiin. Työ eteni ihan hyvin siihen asti kunnes kyllästyin totaalisesti. Peitosta ei tullut koskaan valmista ja se jäi lojumaan vuosiksi kaapin perukoille.
Erään kerran peiton alku osui käsiini siivotessa. Päättelin silmukat ja ajattelin tehdä tyynyn. Päättelylankoja jäi repsottamaan sinne tänne solmittuina ja tuli mieleen lisätä tyynyyn jotain räpellettävää. Nappipurnukkaa tutkiessa löytyi silmät ja kasvonpiirteet syntyivätkin sitten kuin itsestään askartelu huovan palasista.
Lapset nimesivät "tyynyn" Mörkyliksi ja tahtoivat sille myös "kädet" halailua varten, niinpä tein kädetkin askarteluhuovasta. Mörkylistä on ollut kaveriksi moneen leikkiin, joskus unikaveriksikin. Se on jo hieman reissussa rähjääntynyt, mutta edelleen jaksaa hymyillä. Vatsantäytteenä Mörkylillä on langanpätkiä sekä vanua.
Voi miten söpö! :)
VastaaPoistaKiitos. Se on rakas ja riepoteltava. ♡
VastaaPoista